Home » Ristikkoblogi » Kehitä itseäsi sanaristikoilla

Kehitä itseäsi sanaristikoilla

  • tehnyt
Kehitä itseäsi sanaristikoilla

Sanaristikko on sana-arvoitustyyppi, joka on kategoriassaan yksi laajimmille levinneitä ja suosituimpia. Se tunnetaan myös nimillä ristikko, ristisana tai ristisanatehtävä, jossa tarkoitus on tyypillisesti täyttää ruudukko sanoilla. Sanat muodostuvat ruudukon ulkopuolelle tai sen sisälle erityisiin vihjeruutuihin, jotka viittaavat ratkaistavaan sanaan. Sanat myös risteilevät toistensa halki, jolloin osa sanasta tukee sen läheisyydessä olevaa sanaa.

Sanaristikon sanat kulkevat tavallisesti ruudukossa vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Jotkut erityisemmät sanaristikot tarjoavat myös viistoon kulkeutuvia sanoja. Sanaristikon helpoin muoto on yleensä suunnattu lapsille ja kyseinen ristikko tunnetaan nimellä sanakko. Sen tavoitteena on ratkaista ainoastaan yksi sana ylhäältä alas, jonka apuna toimivat useat vaakasuuntaan etenevät sanat.

Sanaristikoita voi pelata nykyään sanoma- ja aikakauslehdissä, jotka tarjoavat niitä edelleenkin lähes poikkeuksetta. Ne ovat rantautuneet myös digitaalisiin alustoihin ja netissä voi nykyään pelata monipuolisesti erilaisia ristikoita. Sanaristikot toimivat myös erinomaisesti kielen oppimisessa tai muussa opiskelussa. Suomessa julkaistaan myös useita ristikkolehtiä, jotka sisältävät eritasoisia sanaristikoita.

Sanaristikoiden historiaa

Sanaristikon mielletään syntyneen vuonna 1913, jolloin New York World -lehti julkaisija joulunumerossaan tehtävän, jonka nimi oli Word-Cross Puzzle. Sitä pidetään nykytiedon valossa maailman ensimmäisenä sanaristikkona. Kyseisen ristikon oli laatinut Arthur Wynne, joka toimi lehden Fun-nimisen ajanvieteosion toimittajana. Sanaristikoista on tehty myös kirjoja ja ensimmäisenä laatuaan toimi The Cross Word Puzzle Book, jonka loivat puolestaan amerikkalaiset miehet, nimiltään Richard Simon ja Lincoln ”Max” Schuster. Kirja julkaistiin vuonna 1924.

Suomen kartalle sanaristikot tulivat vuonna 1925, jolloin ensimmäinen suomalainen sanaristikko julkaistiin Nuori Voima -lehdessä. Tehtävän laatijaa ei valitettavasti tunneta, mutta sen taustalla arvioidaan olevan lehden päätoimittaja Ilmari Jäämaa tai hänen avustajansa Yrjö Karilas.

Muutkin suomalaislehdet havahtuivat sanaristikoiden kiehtovaan maailmaan, sillä päivälleen samana ajankohtana julkaistiin ilmoitus Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa, jonka mukaan Suomen ensimmäinen ristisanatehtävä julkaistaan Suomen Kuvalehdessä. Ajankohdaksi tälle ilmoitettiin helmikuun alkua, vain pari päivää ilmoituksen päivämäärästä.

Ristikon laatija käytti nimeä Suometar, mutta historian tutkimukset eivät pystyneet selvittämään nimimerkin takaa löytyvää henkilöä. Sen kuitenkin uskotaan oleva Seere Salminen ja tieto varmistettiin tämän jälkeen. Suomen Kuvalehti ei ollut ainoa lehti, joka julkaisi ensimmäisen ristikon, sillä samana päivänä ristikkonsa julkaisi myös sanomalehti Ilkka, joka toi ristikon lukijoidensa iloksi Perhepiiri-liitteessään.

Sanaristikosta kuvaristikkoon

Sanaristikko kehittyi ajan saatossa kuvalliseen muotoonsa ja Suomen ensimmäisen sanaristikon loi Osmo Kaila, joka tunnetaan myös shakin mestarina. Se julkaistiin Helsingin Sanomissa vuonna 1955. Suomalainen ristikko poikkeaa huomattavasti kansainvälisessä vertailussa, sillä kotimaisissa ristikoissa esiintyy pieniä vihjekuvia ristikon sisällä. Ulkomaisissa tehtävissä kaikki vihjeet annetaan yleensä tekstimuodossa.

Tekstimuotoa käyttävää ristikkoa kutsutaan yleensä perusristikoksi, jossa vihjeluettelo sijaitsee ristikon ulkopuolella ja se on edelleen suosittu ristikkomuoto ulkomailla. Suomessa julkaistut ristikkotehtävät ovat suurimmilta osiltaan kuvaristikoita ja suurista julkaisuista vain Ilta-Sanomat julkaisee perusristikkoja säännöllisesti.

Sanaristikon erilaiset tyypit

Sanaristikot ovat ajan kehittyessä laajentuneet useaan eri tyyppimuotoon. Kuten aiemmin kerrottu, yleisin ristikkotyyppi Suomessa on kuvaristikko, jossa vihjeet esiintyvät itse ristikon sisään ja ne voivat olla tekstien lisäksi myös kuvallisia. Toinen mainittu perusristikko tunnetaan myös nimellä höyryristikko, jossa vihjeet annetaan sanallisesti ja ne löytyvät erillisestä vihjeluettelosta ristikon ulkopuolella.

Näiden lisäksi ristikon ystävät voivat tutustua muun muassa kryptoihin ja piilosanoihin. Kryptossa jokaiseen tyhjään ruutuun on merkitty numero, joka vastaa siihen kuuluvaa kirjainta. Ratkojan tulee siis ratkaista, mikä kirjain vastaa kutakin numeroa. Jotta aloittaminen olisi helpompaa, kryptossa tarjotaan kuvallista vihjettä yhdelle ratkaisusanalle. Jos vihjettä ei ole, kutsutaan ristikkoa silloin sokkokryptoksi.

Piilosana muistuttaa rakenteeltaan puolestaan perusristikkoa, jossa tehtävänä on ratkoa tiettyjä sanaleikkejä. Niiden ratkaiseminen vaatii nokkeluutta ja vihjeet annetaan tiettyjen sääntöjen mukaan. Nokkeluuden takia piilosanat voivat toimia hyvänä haasteena ristikon ratkojalle, jolle helpoimmat ristikot sujuvat liian nopeasti.

Kuvaristikon kaverina toimii tavuristikko, joka on siis kuvaristikon kaltainen, mutta jokaiseen ratkaisuruutuun kirjoitetaan yksi tavu. Kuvaristikkoa muistuttaa myös avoristikko, josta puuttuvat väliruudut. Puuttuvat väliruudut erottavat ratkaistavia sanoja ja vihjeet on sijoitettu ristikon reuna-alueelle. Sanojen vaihtumispaikat on ilmaistu tai ne voivat myös puuttua avoristikosta.

Tavuristikolta löytyy myös sukulainen, jota kutsutaan ositteluristikoksi. Se on samanlainen kuin tavuristikko, mutta se eroaa siitä siten, että jokaiseen ratkaisuruutuun tulee kaksi tai kolme kirjainta riippumatta tavujaosta.

 

Ristikon eri käsitteet

Ristikon ratkaisua varten kannattaa työkaluiksi ottaa sen eri käsitteet, jotka auttavat tehtävien läpäisyssä. Niiden avulla ristikkoja voi halutessaan ratkaista helpommin myös yhdessä. Jos ristikoissa puhutaan piilokirjaimesta, tarkoitetaan sillä ratkaisusanan tietyn kirjaimen esiintymistä niin, ettei se risteä ollenkaan toisen ratkaisusanan kanssa. Jos ristikko on todella haastava, voi oikean piilokirjaimen keksiminen tai tietäminen olla todella vaikeaa.

Ristikossa esiintyy myös alkupiiloja, joissa ratkaisusanan ensimmäinen kirjain esiintyy niin, ettei se risteä toisen sanan kanssa. Tämän lisäksi on myös loppupiilo, joka alkusanan vastaisesti sijoittaa ratkaisusanan viimeisen kirjaimen niin, ettei se mene ristiin toisen ratkaisusanan kanssa.

Viimeisempänä käsitteenä mainittakoon vielä fakkisana, joka esiintyy ristikoissa ratkaisusanana otollisen kirjainrakenteensa ansiosta melko usein. Niissä esiintyvät sanat ovat kuitenkin melko harvinaisia normaalissa kielenkäytössä, koska ne voivat olla nykyaikaan nojaten vanhoja. Fakkisanoja voi suomalaisissa ristikoissa olla esimerkiksi Atta, joka tarkoittaa erästä muurahaissukua. Lisäksi fakkeina voi esiintyä Unkarissa sijaitseva kaupunki Tata, kirjailija Etto, näyttelijä Ista ja sukkamerkki Amar. Verbien taitajat ratkovat tuntemista tarkoittavan vanhan sanamuodon, jonka on tuta.